Friday, 30 August 2013

Seuraavaksi Alaska 2008

Matkamme jatkuu osoitteessa:
http://alaska2008.blogspot.fi/

25.8.2007


59º58,035N 148º09,012W Fox Farm Bay 
Kuva
Voimakas matalapaine piti meidät Sewardissa pidempään kuin oli tarkoitus. Kun vihdoin pääsimme liikkeelle, tuuli ehti tyyntyä täysin. Päivän moottoroinnin jälkeen ankkuroimme Fox Farm Bayhin Prince William Soundiin johtavan eteläisimmän läpiajon alkuun. Paikka on suojainen ja ankkuripaikka on sopivan matala Alaskan ankkuripaikaksi, vain 12 metriä. Näimme heti rannalla mustakarhun, merisaukot uiskentelivat lahden rantavesissä, ja lohet hyppivät ympärillä. Paikka on suosittu ankkuripaikka myös kalastajien keskuudessa. Tullessamme oli lahden suulla kaksi kalastusalusta kurenuottaamassa lohta.
Vaihteensiirtovaijerimme katkesi juuri saapuessamme lahden suulle. Etenimme lahteen Pekan ryntäillessä edestakaisin konehuoneen ja ruorin väliä, ja Riitta pudotti ankkurin ensimmäiseen sopivaan paikkaan. Jatkoa varten nostimme D-signaalilipun saalinkiin merkiksi operointivaikeuksistamme, vaikka tuskin monikaan tietää, mitä lippu merkitsee.
 

20.8.2007


60º07,115N 149º26,184´W Seward 
Kuva
Lähdimme aamulla hernerokkasumussa Sewardiin. Näkyvyys oli ajoittain vain kymmenkunta metriä, ja outoon paikkaan saapuminen hermostutti. Pääsimme kuitenkin onnellisesti satamaan, menimme ensin tankkaamaan ja pyysimme sitten satamakapteenilta laituripaikkaa. Saimme paikan F33. Ollessamme menossa laituriin yllätyksemme oli melkoinen kahdestakin syystä. Ensinnäkin paikassa oli jo vene, samainen 10&2-vene, johon Pekka kävi tutustumassa Homerissa ollessamme. Kippari huhuili kuitenkin laiturilta olevansa juuri lähdössä. Lähestyessämme uudestaan laituria totesimme, että naapurivene on Capella, jonka tapasimme Kodiakilla. Veneen kippari Vic otti köytemme vastaan ja toivotti meidät tervetulleiksi. Pian saapui Kathykin paikalle, ja yllättävä jälleennäkeminen oli riemuisa. Menimme illalla koko joukko eli Creolan, Capellan ja Sareman miehistöt yhdessä syömään ennen kuin Gustafsonit joutuivat palaamaan Anchorageen .
Saimme ostettua kajakit Markin suhteiden avulla erittäin edullisesti. Toinen on kova, yhdenhengen kajakki ja toinen kahdenhengen pumpattava kajakki. Gustafsonit toivat ne mukanaan Anchoragesta, joten nyt meillä on vihdoin ja viimein kunnon välineet liikkumiseen. Viciltä saimme hyviä neuvoja katkarapupaikoista sekä niiden pyynnistä. Tällä hetkellä ainoa ongelmamme on se, ettemme ole onnistuneet löytämään katkarapupyydystä, emmekä myöskään kulkuvalopolttimoa. Kokonainen lamppu, joita kyllä on kaupoissa, on melko arvokas tapa ostaa polttimo. Vic kertoi myös, että joka vuosi pakkasneste loppuu kaupoista, koska talven tulo on täällä yhtä suuri yllätys kuin Suomessakin. Ostimme siis riittävästi pakkasnestettä jo nyt.
Näyttää siltä, että Seward olisi parempi talvehtimispaikka kuin Homer. Hinta on halvempi ja mikä tärkeintä, täällä kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Lisäksi täällä on tuttuja, joilta saa apua. Lopullista päätöstä ei onneksi tarvitse tehdä heti.
Sewardissa on usein sekä sumuista että sateista. Olemme oppineet paikallisilta uusia sanontoja, kuten liquid sunshine, Seward is the place where the fun shines ja myös The weather is here, wish you were beautiful!

9.8.2007


Kukak Bay, 58º17,413’N 154º16,002’W
Hidden Harborin potero oli todella suojainen. Tuuli ei päässyt sinne mistään suunnasta, mutta ympäröivien vuorten ansiosta sumua ja tihkusadetta riitti, ja me aloimme pikku hiljaa potea klaustrofobiaa. Parin yön jälkeen sääennuste oli onneksi suosiollinen, ja päätimme siirtyä avarampaan ankkuripaikkaan Kukak Bayhin. Linnuntietä matkaa oli 9 mailia, mutta veneellä kaikkiaan yli 36 mailia. Lahdessa on muutama hyvin suojainen ankkuripaikka, joista valitsimme perimmäisen, Aguchikin saaren itäkulmassa olevan pienen lahden. Saapuessamme Kukak Bayhin koimme yllätyksen, lahden pohjoislaidalla oli ankkurissa purjevene, ensimmäinen näkemämme sitten Kodiakin kalasataman.
Kuva
Ensimmäisen auringonpaisteisen päivän jälkeen taivas vetäytyi taas pilveen, ja Shelikofin salmeen ennustettiin 25 solmua tuulta lännen suunnalta. Tuuli osui meidänkin ankkuripaikkaamme ja jatkui välillä tyyntyen välillä voimistuen kaikkiaan viisi vuorokautta. Toinen meistä oli hereillä joka yö, sillä vaikka ankkurimme ei näyttänyt luistavan, päätimme pelata varman päälle. Päivisin oli tuulettomiakin aikoja, jolloin pääsimme jollalla kuvaamaan jokisuiston karhuja. Kokeilimme myös lohen kalastusta vetouistelemalla, mutta tuloksetta. Lahden karhut sen sijaan saivat saalista.
Tuulen pitäessä meitä lahdessamme, menimme ajan kuluksi viereiselle pikkusaarelle tekemään nuotion, vaikka kalaa emme olleetkaan saaneet. Noustessamme rantaan kovalla metelillä, Riitta totesi, että vaikka karhuja täytyykin varoa, onneksi ei tarvitse pelätä käärmeitä. Toisin kuin Suomessa, kyykäärme ei kuulu Alaskan luontoon. Nuotiolla istuessamme näimme kuinka lahdella aikaisemmin näkemämme purjevene tuli viereiseen poukamaan ankkuriin. John, veneen kippari, kertoi harjoittaneensa karhu-charteria alueella jo yli kymmenen vuotta. Hän hoitaa veneen ja toinen mies toimii karhuoppaana. Vesitaso oli tulossa hakemaan heidän asiakkaitaan ja tuomassa uusia. Varsinaisessa Kukakin lahdessa oli tuulen takia edelleen liian korkeat aallot, joten kone käytti meidän lahteamme kiitoratana.
Kuva
Saimme Johnilta hyviä lisäneuvoja karhujen suhteen. Ympäröivä alue on luonnonpuistoa, missä karhut suhtautuvat ihmisiin yleensä luottavasti toisin kuin metsästysalueilla. Nuoret uroskarhut tosin saattavat toisinaan ottaa mittaa ihmisistä. Tällöin on kuulemma ehdottomasti pysyttävä aloillaan, koska karhua ei juoksemalla pääse pakoon. Sitten on lyötävä käsiä yhteen ja kovalla äänellä käskettävä karhua menemään matkoihinsa. Maihin mentäessä John suositteli ottamaan aina mukaan käsisoihdun, koska karhu väistää tulta. Pippurisuihke toimii myös, mutta sen kanssa on päästettävä karhu tosi lähelle, ja suihkeen toiminta-aika on hyvin lyhyt. Kumpaakin pelotetta käytettäessä on myös pidettävä huoli siitä, että on itse tuulen yläpuolella.
Äkilliset kohtaamiset karhun kanssa ovat vaarallisimpia. Tämän takia paras tapa välttää liian läheinen kosketus karhuihin on rantautua avoimilla paikoilla ja pitää meteliä, jolloin karhu kuulee ja näkee ihmiset. Näin olemmekin tehneet.
Menimme vielä lähtöämme edeltävänä päivänä uistelemaan ja osuimme aivan rannan tuntumassa paikkaan, jossa hyppeli kaloja. Kymmenessä minuutissa olimme saaneet heittelemällä neljä lohikalaa, tasapuolisuuden nimissä kaksi kumpikin, minkä jälkeen lopetimme kalastamisen. Veneellä tehdyn tarkastelun tuloksena totesimme saaneemme dolly vardeneita (taimenia). Savustimme heti yhden, graavasimme toisen ja kaksi laitoimme ruijanpallaksen seuraan pakastimeen. Meillä on pakastimessa nyt niin paljon kalaa, että on jälleen pidettävä tauko kalastamisessa.
Kuva
Lähdimme torstaiaamuna täysin tyvenessä kohti Homeria, mahdollista veneen talvehtimispaikkaa. Sää oli mitä parhain. Lumipeitteiset vuoret ja niiden välissä näkyvät sinertävät jäätiköt loistivat auringossa, ja meri oli lähes peilityyni. Matkan puolivälissä ohitimme kaukaa Augustinen savuttavan tulivuorisaaren, joka piirtyi kauniisti vasten laskevan auringon punertamaa taivasta. Sääennusteen mukaan tuulen piti olla 15 solmua lounaasta, mutta tosiasiassa se oli 4 solmua kaakosta.
Lähestyessämme Homeria jouduimme sumurintamaan toisensa jälkeen. Välillä oli aivan kirkasta, ja hetken kuluttua näimme tuskin oman veneemme keulaa. Jo ennen aamun valkenemista alkoi katkeamaton vastaantulevien veneiden jono. Ensin merelle olivat lähteneet kalastusalukset, ja niiden jälkeen tulivat charterveneet asiakkaineen. Päivästä oli tulossa kaunis, ja kaikki näyttivät olevan liikkeellä.
 

6.9.2007


60º01,549´N 148º26,396´W Auk Bay 
Kuva
Nostimme ankkurin heti aamiaisen jälkeen ja ajoimme koneella Bainbridge Passagen kautta Alaskan lahden puolelle Auk Bayn pohjukkaan ankkuriin. Näimme Bainbridge Passageen tullessamme kolme ryhävalasta. Pyrstöistä päätellen valaat olivat samat, jotka olimme aikaisemmin nähneet Icy Bayn lahdella.
Auk Bay on suhteellisen avoin, mutta silti suojainen lahti, jonka pohjukassa on lohijoki. Näimme joella yhtä aikaa neljä mustakarhua lohestamassa. Täällä näimme myös ensimmäisen kerran mustakarhuemon poikasineen.
Sää oli edelleen kaunis, aurinkoinen ja tyyni, mutta ennusteen mukaan sen pitäisi muuttua kehnoksi jo seuraavana iltapäivänä. Kovaa tuulta on luvattu koko viikoksi. Vaikka kokemuksemme mukaan vain seuraavan päivän ennusteeseen voi luottaa, päätimme lähteä illalla kohti Sewardia.

5.9.2007


60º14,519´N 147º56,591´W Squire Island
Ankkuroimme suojaiseen lahteen Knight Islandin lounaiskulmaan Knight Island Passagen kupeeseen. Valastarkkailijat pitävät leiriään yleensä täällä, koska salmessa liikkuu runsaasti valaita. Tällä kertaa tarkkailijoita ei näkynyt, ei myöskään valaita. Näin saimme koko lahden itsellemme (ja merisaukoille).
Kävimme jollaretkellä katsastamassa Copper Bayn, jota Mark oli kehunut hienoksi. Sisäänajo sinne on hyvin ahdas ja matala. Purjeveneelläkin sinne pääsisi ylävedellä, mutta lahti on syvä ja pohjan pito on huono. Sisälahti on suuri ja vuorten ympäröimä. Korkeat, jylhät kalliot ovat osittain vihreitä, mistä varmaan johtuu lahden nimi. Lahden pohjukassa on joki, jonka suulla näimme mustakarhun kalassa. Lahti on todella kaunis, ehkä kaunein tähän mennessä näkemistämme.

3.9.2007


0º12,268´N 148º21,113´W Icy Bay 
Kuva
Lähdimme hyvissä ajoin Icy Bayn suuntaan, jossa olimme sopineet tapaavamme Creolan. Laskuvedellä jäät olivat varsin kaukana lahdella ja niitä oli paljon. Pujottelimme jäiden joukossa ja näimme matkalla neljä ryhävalasta kalastamassa lahdella. Keskellä lahtea olevalla jäälautalla makaili merisaukkoja. Vasta nyt tajusimme kuinka paksu niiden turkki on.
Saavuimme opaskirjan neuvomaan ankkuripaikkaan hyvissä ajoin. Kerrankin syvyys ei ollut ongelma, vaan ankkuroimme noin 4 metriin ja laskimme 50 metriä ketjua. Pito oli taattu. Teimme jollaretken lähes jäätikön reunaan. Jäätiköltä murtuu jatkuvasti jäätä mereen ja tästä aiheutuva jylinä on mahtavaa. Jää on kaukaa katsottuna voimakkaan sinistä, mutta läheltä se on lähinnä lasimaisen turkoosia ja läpinäkyvää.
Creola saapui illemmalla ja koska sääennuste oli erinomainen, päätimme kiinnittää heidät kylkeemme. Veneestä toiseen kulkeminen oli näin helppoa. Yhteisen illallisen jälkeen menimme rannalle ja teimme nuotion. Nautimme kahvit kermaliköörin kera ja paahdoimme nuotiolla vaahtokarkkeja. Sulat vaahtokarkit pistettiin suklaapalan kera kahden keksin väliin, ja niistä tuli mitä makoisin jälkiruoka.
Pekka ja Branson, ikä 10 v., olivat käyneet laskemassa katkarapupyydyksen kokeeksi varsin matalaan, noin 40 metriin. Barnson oli saanut valita paikan. Pieni pelko oli, että vuoroveden mukana kulkevat jäät veisivät pyydyksemme mennessään, mutta niin ei onneksi tapahtunut. Aamulla merrassa oli 44 katkarapua!
Kuva
Seuraavana päivänä teimme koko joukko, myös laivakoira Speckles, parin tunnin kajakkiretken jäätikkölahdelle. Palattuamme veneille, päätimme nostaa ankkurin ja siirtyä suojaisempaan ankkuripaikkaan. Tulossa oli voimakas matala noin 40 solmun tuulineen. Vaikka ennustaminen on vaikeaa, oli selvää, että matala tuo tuulia tännekin. Alaskan lahdella tuulet olivat jo varsin voimakkaita. Sääpalvelu kerää aina 15 minuuttia ennen ennustetta vapaaehtoisilta kalastusaluksilta sää- ja positiotiedot, ja se antaa käsityksen siitä, mitä on odotettavissa.
Päätimme pienen pohdinnan jälkeen siirtyä Jack Pot Bayn Seven Fathom Holeen pitämään tuulta. Se todettiin parhaaksi paikaksi, koska sinne ei osu oikeastaan minkään suuntainen tuuli, se on sopivan matala ankkurointiin ja pohjan pito on hyvä. Siellä ei myöskään synny pahamaineisia williwaw-tuulia.
Tultuamme Seven Fathom Holeen otimme taas Creolan kylkeemme ja teimme suunnitelman ja valmistelut lisäankkureiden laskemisesta pahimman varalta. Koska vuorovesi pyörittää veneitä jatkuvasti, ei lisäankkuria ole syytä laskea tyynellä.
Odotellessamme tuulen nousua Pekka ja Branson kävivät laskemassamme katkarapupyydyksen, joka nostettiin varmuuden vuoksi jo samana iltana. Saalis oli lyhyestä ajasta huolimatta 14 rapua. Sheryl ja Riitta lähtivät liikkeelle kajakeilla ja kävivät poimimassa lähirantojen pensaista jälkiruokamustikat. Mark pisti sukelluspuvun päälleen ja kävi tarkastamassa veneensä pohjan ja sinkkien kunnon. Kun tarkastus oli suoritettu, Branson puki itselleen reilusti liian ison puvun päälleen ja hauskuutti meitä pellehypyillään.
Kuva
Myrskyä ei lopultakaan tullut. Sääfaxien mukaan pahin keli ohitti meidät etelästä hyvin läheltä. Creola lähti kohti Sewardia keskiviikkoaamuna. Me menimme ensin nostamaan katkarapumerran ja suuntasimme sitten keulan kohti Icy Bayn lahtea. Lahdessa oli tällä kertaa kaikkiaan viisi valasta. Kävimme Nassau Fjordissa katsomassa Princetonin ja Chenegan jäätiköt. Näimme aivan läheltä, kuinka jäälautta kellahti ympäri ja alta paljastui valtava, aivan lasimainen jääkimpale. Muutamat jääkimpaleet olivat niin sinisiä, ettei väriä uskoisi todeksi, ellei olisi itse niitä nähnyt.
Sää on muuttunut pikku hiljaa syksyiseksi. Sääkartalla on matalapaineita jatkuvana jonona, ja Aasiassa pyörivä taifuunikin näyttää olevan tulossa tännepäin. Purjehduskausi alkaa siis olla ohi. Ennusteet muuttuvat kaksi kertaa päivässä, mutta pari seuraavaa vuorokautta vaikuttavat vielä kohtuullisen hyviltä. Siispä ehdimme käydä vielä parissa ankkuripaikassa.